Synnynnäinen johtaja ja isäntä Julius
Julius tunnettiin paitsi rohkeana ja toimeliaana liikemiehenä, myös synnynnäisenä johtajana. Hän toimi poikkeuksellisen reiluna, tasapuolisena ja huolehtivana työnantajana aikana, jolloin työpaikkademokratiasta, eläkkeestä tai sosiaaliturvasta ei oltu vielä kuultukaan.
Yhteiskunnallinen toiminta
Julius Tallberg oli avoin ja seurallinen mies. Hän ei sulkeutunut omaan työympäristöönsä vaan osallistui aktiivisesti yhteiskunnallisten asioiden ajamiseen. Hänet valittiin Helsingin Kaupunginvaltuustoon jo 31-vuotiaana ja hänen panoksensa kaupungin kehitystyössä oli varsin merkittävä. Hyvänä esimerkkinä on ”Herra Suorasuun” sanomalehtipakina, jossa käsiteltiin kaupungin byrokraattisia koukeroita. Hän sanoi mm. seuraavasti: ”… yksi ainoa suuripiirteinen kunnallispoliitikko on tässä rakkaassa kotikaupungissani, yksi aikamies, jossa on tarpeellinen kaukonäköisyys, rohkeus ja toimeenpaneva liikemiehen käytännöllinen silmä. Julius Tallberg voisi varmaankin ohjata kunnallistalouden produktiiviselle uralle. Hänet olisi varustettava eräänlaisella kunnallisen toimitusjohtajan vallalla…” Julius Tallberg teki merkittävän työn maamme rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä ja hän mm. toimi O.Y. Suomen Kaupunkien Hypoteekkikassan johtokunnan jäsenenä kassan vuonna 1895 tapahtuneesta perustamisesta lähtien vuoteen 1917 asti.
Poikkeuksellinen ja lämminhenkinen isäntä
1800-luvulla ei puhuttu työpaikkademokratiasta. Oli itsestään selvää, että liikkeen tai tehtaan omistaja ratkaisi kiistat ja riidat. Syntyi helposti työnantajadespootteja, joita työntekijät pelkäsivät. Mutta oli myös sellaisia synnynnäisiä johtajia kuin Julius Tallberg. Hän vaati alaisiltaan paljon, mutta toimi itse erinomaisena esimerkkinä ahkeruudesta, täsmällisyydestä ja tasapuolisuudesta. On sanottu, että hän oli pohjimmiltaan sosiaalisempi kuin moni tämän päivän ihminen. Hän koetti kaikin mahdollisin tavoin huolehtia työntekijöidensä viihtyvyydestä niin työpaikalla kuin sen ulkopuolellakin – piirre, joka oli tuohon aikaan sangen harvinainen. Hän järjesti vuosittain juhlia työntekijöilleen ja heidän perheilleen. Nämä tilaisuudet olivat usein todellisia elämyksiä osanottajilleen. Liikkeen alkuvuosina henkilökunnalle järjestettiin kesäretkiä Lauttasaareen, jossa Julius Tallbergilla oli huvila jo kauan ennen kuin hän osti itselleen koko saaren. Kun henkilökunnan koko kasvoi, luovuttiin näistä retkistä ja tilalle tulivat henkilökuntajuhlat kaupungin ravintoloissa.
Isännän ja alaisten kesken vallitsi poikkeuksellisen lämmin ja patriarkaalinen suhde. 1900-luvun alussa ei yhteiskunta pystynyt tarjoamaan kansalaisilleen juurikaan sosiaalisia etuja. Sairausvakuutuksia tai kansaneläkettä ei vielä tunnettu. Sosiaalista turvaa sai ainoastaan säästämällä itse pahojen päivien varalle. Kaikille tällainen säästäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista. Julius Tallberg, ajatellen työntekijöidensä parasta, pani liikkeessään alulle henkilökunnan eläkekassan, joka toimi aina 1990-luvulle asti. Julius Tallberg tuki avokätisesti myös henkilökunnan liikuntaharrastuksia. JT-Urheiluseura perustettiin jo vuonna 1908.
Juliuksen jälkeinen aika läpi sotavuosien ja pula-ajan
Juliuksen kuoltua yhtiön jäi hänen kahden vanhimman pojan Gunnarin ja Bertilin vastuulle. Bertil Tallbergin johdolla yhtiö kamppaili tiensä läpi 1930-luvun lamavuosien, jolloin teollisuus pyöri lähes tyhjäkäynnillä. Miten kummassa Tallbergin työntekijät pysyivät firman kirjoissa tuon ajan ja mihin suuntaan Bertil onnistuneesti johdatti yhtiötä vaikeina vuosina?