City-Centerin synty ja Tallbergin neljäs sukupolvi

Kauden tunnetuin rakennushanke City-Center sai alkunsa Eric Tallbergin johdolla ja lamakauden aikana yhtiön johto siirtyi jo neljännen sukupolven käsiin. Muistatko, millä nimellä legendaarista rakennusta edelleen tutummin kutsutaan?

Toinen sukupolvenvaihdos ja City-Centerin rakennushanke

Bertilin vanhin poika Eric oli jo 30-luvun alkuvuosina opiskelujensa lomassa työskennellyt sukuyhtiössä. Toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin isänsä jälkeen 1949. Kauppaneuvos Eric Tallbergin aikana yhtiö laajeni jälleen Helsingin ulkopuolelle. Hangon sivuliikkeen perustamisesta päätettiin vuonna 1961 ja sen jälkeen uusia toimipaikkoja syntyi tiheään tahtiin. Useimmat näistä sivuliikkeistä toimivat alkuun Atlas Copco -osaston myyntikonttoreina, mutta niiden toiminta monipuolistui nopeasti. Eric Tallbergin toimitusjohtajakautena syntyivät myyntikonttorit myös Tampereelle, Kuopioon, Kokkolaan ja Turkuun. Raaka-aineosaston suurvarasto perustettiin Hyvinkäälle. Sivukonttorit perustettiin myös Raumalle ja Karhulaan. Eric Tallberg jätti toimitusjohtajan tehtävät vuoden 1975 lopussa ja toimi sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana vuoteen 1985.

Kauden tunnetuin rakennushanke on epäilemättä City-Center, kansan kielellä “Makkaratalo”. Arkkitehti Viljo Rewell tuskin arvasi pysäköintitason ulkonemaa piirtäessään, miten kuuluisiksi kynänvedot muodostuisivat. Toimisto- ja liikekiinteistö valmistui vuonna 1964 ja sen omistuksesta on sittemmin asteittain luovuttu.

Viljo Rewellin piirtämä “Makkaratalo” puhuttaa yhä 2000-luvullakin. Rakennuksen julkisivuun kaavaillaan liikkuvia valomainoksia Piccadilly Circus -tyyliin.

Neljäs sukupolvi, toiminta laajenee

Neljättä polvea yhtiön johdossa edusti kauppatieteitten maisteri Peter Tallberg. Hän otti vastaan tehtävänsä lamakauden aikana, mutta pystyi luotsaamaan yhtiön kriisiajan yli. Hänen johdollaan yhtiö laajeni ja sitä kehitettiin entisestään. Ensimmäinen merkittävä laajennus oli Kotkan toimipisteen hankkiminen 70-luvun lopussa. Vuonna 1979 yhtiö osti Kekkonen Oy:n ja Oy Soffco Ab:n osake-enemmistöt ja näistä tuli Tallbergin tytäryhtiöitä. Kiinteistöomaisuutta yhtiölle oli vuosien mittaan kertynyt huomattavia määriä, vuokratuottojen kannalta tärkeimpänä tietysti City-kortteli.

Ja monipuolistuu

Toiminta oli 80-luvulle tultaessa laajentunut jo varsin monelle eri toimialueelle. Oy Julius Tallberg Ab:n ja sen tytäryhtiöiden toiminta oli tästä syystä päätetty jakaa neljään divisioonaan: Atlas Copco, koneosasto sekä tytäryhtiöt Oy Soffco Ab ja Kekkonen Oy muodostivat ensimmäisen, toinen divisioona keskittyi raaka-aineisiin, kolmas koostui kuluttajatoiminnoista, rautakaupasta ja Nauticasta ja neljäs keskittyi hallintoon ja talouteen. Työntekijöitä konsernissa oli tässä vaiheessa ennätykselliset n. 700 henkilöä. Yksistään emoyhtiöllä oli vuosikymmenen vaihteessa toimipisteet 11 paikkakunnalla.

City-korttelissa toteutettiin mittavat muutostyöt 1980-luvun alussa. Tämän suurinvestoinnin aikaan osunut yleismaailmallinen teräskriisi, heikko suhdannekehitys ja devalvaatio saattoivat yhtiön tuloskunnon koetukselle. Joulun alla -82 ilmestyneessä JT-uutisista on luettavissa toimitusjohtajan turhautuminen: ”Raaka-aineiden hinnat verrattuna valmistuskustannuksiin eivät koskaan ole olleet niin alhaiset kuin tänä vuonna. Kansainvälisen terästeollisuuden vaikeudet ovat laukaisseet kriisin myös kaupan eri portaissa. Metalliteollisuuden näkymät eivät ole parhaat mahdolliset, mutta tilanne kaupan portaassa voi tuskin enää huonontua. Lievä toiveikkuus kannattavuuden paranemisesta ja terveemmästä kilpailutilanteesta lienee näin ollen perusteltavissa.” City-käytävän saneeraus ja avaaminen aiheutti kuitenkin kuluttajatoiminnoissa hetkellisen käännöksen parempaan ja toi hieman valoa vaikeuksien keskelle.