Aleksi 21

Ainutlaatuinen liikekeskus ydinkeskustassa

Aleksanterinkatu 21 kiinteistö on vuonna 1899 rakennettu Helsingin keskustassa sijaitseva liikekeskus, joka sijaitsee rautatieaseman ja Stockmannin välissä, Kolmen Sepän Patsaan kupeessa ja on osa City Center liikekeskusta. Aleksanterinkatu 21 läpi kulkevan City-käytävän kautta kulkeva henkilövirta on noin 6 miljoonaa ihmistä vuodessa!

Kiinteistö on lasikatettu ja aukiotyyppinen liikegalleria, jossa on 9 kerrosta: 5 maan päällä ja 4 maanalaista. Liike-, toimisto- ja varastotiloja on vuokrattuna yhteensä 8200 m², josta liiketilaa on noin 4000 m², toimistoja noin 2700 m² ja varastotilaa noin 1500 m². Tilat ovat nykyaikaiset ja sopivat erityisen hyvin toimisto-, asiakaspalvelu-, omaisuudenhoito- ja terveydenhoitoalan yrityksille tarjoten monipuoliset ydinkeskustan palvelut.

Palveluja pankkimaailmasta wellnesiin

Kiinteistössä sijaitsee monipuolinen ravintolamaailma, joka käsittää Hard Rock Cafén, Ravintola Haraldin, Pizza Hutin ja Robert’s Coffeen. Muoti- ja erikoisliikkeet ovat kiinteistössä hyvin edustettuina – Esprit, Synsam optikko, Bon Age ihon hoito ja Stand City parturiliikepalvelevat katutasossa. Terveys- ja wellnesspalveluja edustavat Oral City-Hammaslääkärit, Hypoksi ja City-Klinikka. Pankki- ja varainhoitopalvelut ovat myös hyvin edustettuina sillä United Bankersillä on toimisto kiinteistössä.

Oy Julius Tallberg Ab vuokraa toimitiloja Aleksanterinkatu 21:stä:

Kimmo Okker  040 752 1256 kimmo.okker@tallberg.fi

Icon - building

Rakennusvuosi 1899

Icon - floors

Kerrosmäärä 9

Icon - floorplan

Pinta-ala 8 200 m²

Icon - environment

Ympäristösertifikaatti

Tässä kiinteistössä käytetään vihreää energiaa

Täällä sijoitut juuri oikein:

Icon - train

1 min

raitiovaunupysäkille

Icon - train

100 m

metrolle

Icon - train

100 m

juna-asemalle

Icon - airport

40 min

lentokentälle

Aleksi 21 rakennushistorialliset näkökohdat

Aleksanterinkadun länsipää sai hahmonsa 1830-luvulla, kun Kluuvia ryhdyttiin kuivaamaan ja Ehrenströmin luomaa asemakaavaa laajennettiin. Intendentti Carl Ludvig Engel laati suunnitelmat uudeksi katu- ja korttelijaoksi vuosina 1837-38. Kortteli 96 muotoutui varsin suureksi verrattuna kaupungin perinteiseen suorakulmaiseen korttelirakenteeseen. Tämä johtui siitä, että diagonaalisesti keskustan katuverkostoon sijoittuvat Läntinen ja Itäinen Heikinkatu sivusivat korttelia. Korttelin kulma oli viistetty Kluuvin kaivoa ympäröivän pikkutorin vuoksi. Aleksanterinkatu oli jo aiemmin ollut kaupungin tärkein liikekatu. Nyt sen liittäminen läntiseen ulosmenotiehen lisäsi entisestään kadunvarsitonttien arvoa. Uusien tonttien myynti alkoi välittömästi, ja 1840-luvun alussa nousivat alueen ensimmäiset talot. Valtaosa rakennuksista oli puisia, mikä oletettavasti johtui alueen kosteasta menneisyydestä.

Peltiseppämestari L. F. Graeffe lunasti Aleksanterinkatu 21:n tontin Helsingin kaupungilta vuonna 1845. Jo samana vuonna valmistuivat piirustukset tontin rakentamiseksi. Graeffe rakennutti aluksi vain toisen, pienemmän, piirustuksen kahdesta kadunvarren asuinrakennuksesta. Vuonna 1860 valmistuivat alkuperäisen suunnitelman mukainen suurempi asuinrakennus sekä piharakennukset. Kadunvarsirakennus oli mänty- ja kuusihirrestä salvottu ja sisälsi kahdeksan huonetta kaakeliuuneineen ja ranskalaisine tapetteineen, kaksi lämmintä eteistä, kaksi keittiötä, kaksi varastohuonetta sekä kaksi ulkorappua kuisteineen. Vesikatto oli tietenkin pellistä. Rakennus oli tässä vaiheessa vuoraamaton.

Vuonna 1897 Julius Tallberg osti Aleksanterinkatu 21:n kiinteistön Graeffen perikunnalta. Saatuaan haltuunsa Aleksanterinkatu 21:n tontin Tallberg teetätti rakennussuunnitelmat entisellä yhtiökumppanillaan ja ystävällään, rakennusmestari Elia Heikelillä. Julkisivupiirustuksen laati turkulainen Stefan Michailow. Oy Julius Tallberg Ab:n arkistossa on säilynyt vanha, seepiansävyinen valokuva rakennuksesta, joka päällisin puolin näyttää Aleksanterinkadun vastavalmistuneelta liikepalatsilta. Tarkempi silmäily kuitenkin osoittaa, että rakennus ei ole Suomesta. Kuvan takan oleva teksti kertoo sen olevan Glasgowista, Skotlannista. Miten kuva on joutunut Julius Tallbergille, on jäänyt arvoitukseksi.

Rakennuksen julkisivuarkkitehtuuri perustuu katutason suuriin näyteikkunoihin. Tästä syntyy vaikutelma, kuin rakennuksen neljä ylempää kerrosta kelluisivat keveiden lasiruutujen varassa. Vuosisadan vaihteen suomalaisessa arkkitehtuurissa tämä oli aivan uutta, eikä klassisen arkkitehtuurikoulutuksen saaneet voineet ymmärtää rakennuksen sisäiseen rakenteeseen perustuvaa ajattelua.

Kolmen keskimmäisen kerroksen jäsentelyä hallitsee voimakkaan plastinen arkadikaaristo, joka päättyy rikkaaseen reliefikoristeluun. Julius Tallberg on ilmeisesti tilannut veistoskoristelun ystävältään Roberg Stigelliltä. Reliefiaiheina toistuvat Taonta ja Rakennustaide sekä Merenkulku ja Maanviljely. Vuonna 1888 Stigell oli veistänyt Ylioppilastalon Ilmarisen ja Väinämöisen, jotka olivat Tallbergin talon reliefien tapaan valettu betonista. Allegorisia hahmoja Stigell käytti myös toisessa Aleksanterinkadulla sijaitsevassa, vuonna 1901 valmistuneessa Lundqvistin liiketalossa Aleksanterinkatu 13:ssa. Siellä veistoksissa kuvattuna ovat Kehruu ja Metsästys. Myös Erottajalla sijaitsevan vakuutusyhtiö Kalevan talon lihaksikkaat atlantit vuodelta 1889 ovat Stigellin muovaamia.

Elia Heikel ja uusi rakennustekniikka

Elia Heikelin tärkeän panoksen avulla toteutettiin rakenteellisesti haastava näyteikkunakerros sekä kerrosten väliseinättömät myymälätilat. Heikel käytti täällä johdonmukaisesti rautarakenteita. Näyteikkunoiden kohdalla hän vahvisti rakenteita kaksinkertaisilla rautapilareilla. Ylempien kerrosten julkisivuja on vahvistettu piirustusten selosteen mukaan rautarakenteilla ja teräsbetonilla. Heikel konstruoi pylväät teräskiskoista ja I-palkeista, niitaten niistä leikkaukseltaan ristimäisiä pilareita.

Vuonna 1915 arkkitehti Selim A. Lindqvist laati suunnitelman pihasiipien korottamiseksi nelikerroksisiksi. Samalla Aleksanterinkadun puoleisen rakennusrungon ylimmän kerroksen eristeisiin lisättiin kokoliittikerros. Korotuksen yhteydessä olemassa olevien rakennusosien kantavuuksista laadittiin tarkat laskelmat.

Vuoden 1945 keväällä mm. sijoitettiin kaartuva portaikko Aleksanterinkadun päärakennuksen ensimmäisen ja toisen kerroksen välille. Portaat purettiin vuonna 1974. Lisäksi Aleksanterinkadun puoleiset näyteikkunat ja sisäänkäynnit uusittiin vuonna 1945.

Korttelin saneeraus City-kortteliksi

City-käytävään liittyvien kaikkien viiden kiinteistön omistajat antoivat vuonna 1958 arkkitehti Viljo Revellille toimeksiannon kehittää vanhaa Soopelin liikekorttelia. Suunnitelmasta toteutui alkuvaiheessa kolme tonttia käsittävä osa Aleksanterinkatu 21:n jäädessä odottamaan myöhempiä toimenpiteitä. Arkkitehtitoimisto Viljo Revell ja Heikki Castrén, myöhemmin Castrén – Jauhiainen – Nuutila laati 1970-luvulle tultaessa pari tonttia koskevaa muutossuunnitelmaa, mutta varsinainen uudistustyö alkoi vasta 1980-luvulle tultaessa. Näkyvin muutos 1980-luvun saneerauksessa oli Aleksanterinkatu 21:n sisäpihan kattaminen.

Rakennus tänään

Tontilla on toimisto- ja liikerakennus, jossa on 5 kerrosta maan päällä ja 4 kerrosta maan alla. Kaiken kaikkiaan rakennus sai nykyisen ilmeensä vuonna 1910, kun kiinteistön läpi kulkeva kaupungin käytävä avattiin. Rakennusta on kuitenkin laajennettu ja muutettu useissa korjauksissa.

Rakennuksen suuret muutostyöt saatiin hiljattain päätökseen. Tarkoituksena oli lisätä liiketilaa. Viimeisin erittäin tärkeä muutos on, että kiinteistö kytkettiin keskustan palvelutunneliin. Tämä on siirtänyt koko palveluliikenteen maan alle. Yläkerrosten julkisivua on vahvistettu rautarakenteilla ja teräsbetonilla. Rakennus on kytketty kaukolämpöverkkoon, ja kaikissa tiloissa on koneellinen ilmanvaihto ja jäähdytys. Koko kiinteistön tekniikka uusittiin muutosten yhteydessä.

Ajankohtaista