Tallberg Yhtiöiden historiaa

Tallberg Yhtiöiden historia ulottuu vuoteen 1880, jolloin nuori Julius Tallberg osti osuudet rakennustarvikeliikkeestä kahdelta yhtiökumppaniltaan ja ryhtyi itsenäiseksi yrittäjäksi. Alla olevat otsikot vievät Tallberg Yhtiöiden mielenkiintoiseen ja värikkääseen historiaan.


Jt1923

Julius Tallbergin aika

Mathias Julius Hjalmar Tallberg syntyi 25. toukokuuta vuonna 1857. Hänen isänsä oli nimeltään Carl Wilhelm ja äitinsä Sofia Wilhelmina. Isä oli ensimmäisen vaimonsa kuoltua muuttanut Porista Turkuun ja saanut toimen Kakolan vankilan kirjanpitäjänä. Vuotta myöhemmin hän avioitui uudelleen ruotsalaisen parkitsijamestari Henrik Enlundin tyttären, Sofian kanssa. Carl ja Sofia saivat viisi lasta: neljä poikaa ja yhden tyttären. Pojista nuorin sai nimekseen Mathias Julius Hjalmar. 

Isä kuoli vuonna 1870 Juliuksen ollessa vasta 13 vuotias. Isommat veljet olivat jo aikuisia. Juliuksen ja hänestä seuraavan isoveljen välinen ikäero oli kahdeksan vuotta. Perheellä ei ollut sanottavasti omaisuutta, joten isän kuolemasta seurasi suuria taloudellisia vaikeuksia. Julius opiskeli tuolloin Turun yläalkeiskoulun kolmannella luokalla, mutta joutui jättämään koulun kesken ja hakeutumaan ansiotyöhön. Juliuksen ensimmäinen työpaikka oli Julius Torckellin rautakauppa.


13 Vuotias Kauppamies

13 vuotias kauppamies

Nuori Julius osoittautui synnynnäiseksi kauppamieheksi ja liikkeenjohtajaksi. Hän oli aktiivinen ja teki rohkeasti muutosehdotuksia havaitsemistaan puutteista ja epäkohdista liikkeessä. Ja jo reilusti alle 20 vuotiaana hänet nimitettiin myymälän "vanhimmaksi", jonka tehtävänä oli tehdä tilitykset yrityksen omistajalle. Julius opiskeli työn ohella, vaikka työpäivät olivatkin tuohon aikaan pitkiä. Hän mm. suoritti erinomaisin arvosanoin kirjanpitäjän kurssin. Julius oli ilmiömäinen ideoija: Hän ehdotti työnantajalleen järjestettäväksi joulunajan myyntinäyttelyä,

jollaista ei Turussa oltu koskaan aiemmin järjestetty. Siitä tuli menestys. Hän neuvoi liikkeen omistajaa perustamaan ruuti- ja dynamiittikaupan, josta tuli myös menestys. Julius opetteli omin päin valmistamaan ilotulitteita ja myös niistä tuli myyntimenestyksiä. Ja kun Julius 21 vuotiaana erosi liikkeen palveluksesta ja muutti Helsinkiin, myi Torckell rautakauppansa ja keskittyi vain ruuti- ja dynamiittikauppaan. Tästä Juliuksen kehittämästä liikeideasta kun oli kehkeytynyt Torckellin tuottavin liiketoiminta-alue.


Aleksanterinkatu 1890

Kirjanpitäjäksi suureen kaupunkiin

Kesäkuun 1. päivänä 1878 Julius aloitti Stockmannin kauppahuoneen kirjanpitäjänä. Kun Helsingissä oli vuonna 1870 32 000 asukasta, oli väkiluku kasvanut kymmenessä vuodessa jo yli 43 000 asukkaaseen. Kasvuvauhti oli siis melkoinen. Talot olivat suurimmaksi osaksi yksi- tai kaksikerroksisia puutaloja. Teollisuutta ei ollut juuri nimeksikään, vuoden 1860 tilastojen mukaan Helsingissä

oli kaikkiaan vain 45 tehdasta ja niissä työntekijöitä noin 800. Vuonna 1870 tehtaita oli lähes sata ja työntekijöitä 1500. Vasta tuolloin alkoi todella voimakas kasvu: viisi vuotta myöhemmin tehtaita oli jo 150 ja niissä työntekijöitä lähes 3000. Myös palveluelinkeinot kukoistivat. Kaupungissa toimi peräti viisi hotellia sekä runsaasti ravintoloita ja kahviloita.


Gyldenin Kartta

Yrittäjäksi sattuman kautta

Niin omituiselta kuin se voi kuulostaakin, ahkerana ja tunnollisena aina tunnettu Julius sai tiettävästi virikkeen oman yrityksen perustamiseen pienen laiminlyönnin ansiosta, johon hän syyllistyi ollessaan Stockmannin palveluksessa. Hän meni eräänä kauniina kesäaamuna uimaan Kaivopuiston rantaan, eikä malttanut ajoissa lähteä työpaikalleen. Hän sai nuhteita esimieheltään ja hänet irtisanottiin epätäsmällisyyden ja esimiehen ohjeiden noudattamatta jättämisen vuoksi. On syytä olettaa, että juuri tuo tapaus sai hänet ryhtymään oman onnensa sepäksi.

Julius oli noihin aikoihin ystävystynyt kahden rakennusalalla toimivan miehen kanssa, toinen oli arkkitehti Constantin Kiseleff ja toinen rakennusmestari Elia Heikel. Eräänä päivänä Julius asteli näiden herrojen omistamaan rakennusliikkeeseen pyytäen rahoitusta uuden rakennustarvikeliikkeen avaamiseksi. Kiseleff ja Heikel uskoivat Juliuksen kykyihin siinä määrin, että lähtivät osakkaiksi. Niinpä maaliskuun 13. päivänä 1880 aloitti toimintansa kauppaliike, jonka tunnemme tänä päivänä nimellä Oy Julius Tallberg Ab. Seitsemän vuotta myöhemmin tuskin kolmekymppinen Julius lunasti muiden osakkaiden osuudet liikkeestä itselleen. Osakeyhtiömuodon rakennustarvikeliike sai myöhemmin vuosina 1923-25 toteutetuissa järjestelyissä. Ensimmäinen toimipaikka sijaitsi Kiseleffin ja Heikelin rakennusliikkeen yhteydessä Kruunuhaassa, talossa Konstantininkatu 14.


Graeffen Puutalo

Naulalaatikko ja tori

Alku oli vaatimaton. Kruunuhaasta Julius lähti joka arkiaamu torille naulalaatikko kainalossaan. Tuohon aikaan nauloja myytiin kappaleittain ja torilla kauppa kävi hyvin, koska maalaiset kerääntyivät sinne myymään omia tuotteitaan ja samalla he ostivat itselleen rautanauloja ja muita sellaisia rakennustarvikkeita, joita kyläsepät eivät pystyneet valmistamaan.

Parin vuoden toiminnan jälkeen liike muutti paremmalle kauppapaikalle tulevaan keskustaan, nykyisen Aleksanterinkatu 19 paikalla sijainneeseen taloon. Kolme vuotta myöhemmin liike muutti sille tontille, jossa nykyisin sijaitsee Stockmannin tavaratalo. Vuonna 1887 Julius lunasti itselleen muiden omistajien osakkeet ja jatkoi toimintaa yksin. Hän kehitti liikettä aivan uskomattomalla vauhdilla. Hän laajensi myymälää, lisäsi Helsingissä tapahtuvaa tukkumyyntiä ja perusti myyntivarastoja ympäri Suomea. Hänellä oli ruuti- ja dynamiittivarastoja monilla paikkakunnilla. Hän hankkiutui osakkaaksi myös muualla Suomessa toimiviin rauta- ja rakennustarvikealan liikkeisiin.


A21 1923

Rakenna ja yritä

Juliuksen tarmo näytti ehtymättömältä. Hän toimi monen alan tienraivaajana. Hän perusti Suomen ensimmäisen sementtivalimon, jonka alkuaikojen töistä mainittakoon Kämpin, Säätytalon, Valtionarkiston ja Johanneksen kirkon fasaadit. Samoin hän käynnisti maan ensimmäisen muurilaastitehtaan toiminnan. Lisäksi hän avasi tapettiliikkeen, Husqvarnan edustusliikkeen ja tiilitehtaan. Hän oli mukana perustamassa monia muita yrityksiä: Finska Forcit Ab, Ruskealan Marmori Oy, Lojo Kalkverks Ab ym. Hän harjoitti samanaikaisesti omaa rakennustoimintaa niin suuressa mittakaavassa, että häntä sanottiin oman rautakauppansa parhaaksi asiakkaaksi. Eräs kunnianhimoisimmista hankkeista oli oman liikepalatsin rakentaminen Aleksanterinkatu 21:een. Tämä rakennus, joka yhä tänä päivänä tunnetaan Tallbergin maamerkkinä Helsingin keskustassa, oli tuolloin todellinen palatsi verrattuna alueen muihin rakennuksiin. Uusiin tiloihin muuttamisen yhteydessä liikettä laajennettiin avaamalla erikoisosastot koneita ja työkaluja varten. Julius määritteli liikkeensä toimintatavan näin: "Liikkeen pyrkimyksenä on aina, mikäli mahdollista, hankkia ainoastaan ensiluokkaista tavaraa ja pitää varastonsa mahdollisimman täysinä". Tallberg hankki omistukseensa myös kaikki naapuritontit voidakseen toteuttaa yhdessä Eliel Saarisen kanssa toisen suuren unelmansa, City-käytävän, joka yhdisti Tallbergin liiketalon rautatieasemaan.


Ikioma Lauttasaari

Ikioma Lauttasaari

Kaikkein merkittävin Julius Tallbergin tekemä maakauppa oli Lauttasaaren osto. Hän tosin teki kaupan puoliksi vahingossa. Hän toimi nimittäin tarmokkaasti kaupunginvaltuustossa pääkaupungin kasvattamisen puolesta. Lauttasaarta hän piti juuri sopivana lisämaana kasvavan kaupungin tarpeisiin. Wawulinin suku, joka tuolloin omisti saaresta valtaosan tarjosi sitä kaupungille, mutta valtuusto piti tarjousta liian kalliina. Tallberg ei antanut periksi, vaan tinki hinnan alas, osti saaren itselleen ja tarjosi sitä sitten samalla hinnalla kaupungille. Monet kuitenkin epäilivät Tallbergin hyötyvän kaupasta ja niin kaupunginvaltuusto hylkäsi tämänkin tarjouksen. Saari jäi siis Tallbergille ja aiheutti alkuun omistajalleen monenmoista päänvaivaa. Julius kun oli sitonut maakauppaan rahansa lähes viimeistä penniä myöten. Hän selvisi kuitenkin vaikeuksista, eikä tuota kauppaa ole sen koommin tarvinnut katua.


Aleksi 21 2 (19)

Huonomminkin olisi voinut käydä

Lauttasaaren kartanon päärakennus, joka edelleenkin on käytössä, on rakennettu jo 1800-luvun alkupuolella. Tuolloin kartano ja sen mukana lähes koko saari kuului valtioneuvos Claes Wilhelm Gyldénille. Vuonna 1871 kartano siirtyi Wawulinin suvulle. Heidän aikanaan venäläiset rakensivat linnoituksia Lauttasaaren rannoille ja monien mielestä pilasivat maisemia. Wawulinien aikana saarella alkoi myös huvila-asutus sekä uudistilojen erottaminen. Vuonna 1911 Wawulinit ensimmäisen kerran tarjosivat maitaan kaupungille. Tuolloin saarella oli 100 vuokratonttia ja 17 yksityisten henkilöiden omistamaa palstaa. Kartanon maiden pinta-ala oli 255 hehtaaria.

Jo Wawulinien perikunnalla oli suunnitelmia Lauttasaaren palstoittamiseksi huvilatonteiksi, mutta vasta Julius Tallberg aloitti määrätietoisen työn saaren asukasmäärän lisäämiseksi. Siltaa ei tuolloin ollut ja vain höyrypurret liikennöivät kaupunkiin ja takaisin.Julius perusti hevosraitiovaunulinjan laiturista Katajaharjunniemeen ja keväällä 1914 hän hankki höyrylautan välittämään liikennettä nykyisen Lauttasaarentien alkupäästä Ruoholahteen. Hevoset vetivät raitiovaunuja aina syksyyn 1917 asti, jolloin rata purettiin. Lautta sitä vastoin jatkoi kulkuaan aina vuoteen 1935, jolloin uuteen Jorvaksentiehen liittyvä Lauttasaaren silta avattiin liikenteelle.


Byggnadskontor

Yhteiskunnallinen toiminta

Felix Nylundin veistämä Kolmen Sepän patsas on Julius Tallbergin perustaman Pro Helsingfors säätiön lahjoitus kaupungille.

Julius Tallberg oli avoin ja seurallinen mies. Hän ei sulkeutunut omaan työympäristöönsä vaan osallistui aktiivisesti yhteiskunnallisten asioiden ajamiseen. Hänet valittiin Helsingin Kaupunginvaltuustoon jo 31-vuotiaana ja hänen panoksensa kaupungin kehitystyössä oli varsin merkittävä. Hyvänä esimerkkinä on "Hra Suorasuun" sanomalehtipakina, jossa käsiteltiin kaupungin byrokraattisia koukeroita. Hän sanoi mm. seuraavasti: "... yksi ainoa suuripiirteinen kunnallispoliitikko on tässä rakkaassa kotikaupungissani, yksi aikamies, jossa on tarpeellinen kaukonäköisyys, rohkeus ja toimeenpaneva liikemiehen käytännöllinen silmä. Julius Tallberg voisi varmaankin ohjata kunnallistalouden produktiiviselle uralle. Hänet olisi varustettava eräänlaisella kunnallisen toimitusjohtajan vallalla..." Julius Tallberg teki merkittävän työn maamme rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä ja hän mm. toimi O.Y. Suomen Kaupunkien Hypoteekkikassan johtokunnan jäsenenä kassan vuonna 1895 tapahtuneesta perustamisesta lähtien vuoteen 1917 asti.


A21 Julkisivu 1898

Poikkeuksellinen isäntä

1800-luvulla ei puhuttu työpaikkademokratiasta. Oli itsestään selvää, että liikkeen tai tehtaan omistaja ratkaisi kiistat ja riidat. Syntyi helposti työnantajadespootteja, joita työntekijät pelkäsivät. Mutta oli myös sellaisia synnynnäisiä johtajia kuin Julius Tallberg. Hän vaati alaisiltaan paljon, mutta toimi itse erinomaisena esimerkkinä ahkeruudesta, täsmällisyydestä ja tasapuolisuudesta. On sanottu, että hän oli pohjimmiltaan sosiaalisempi kuin moni tämän päivän ihminen. Hän koetti kaikin mahdollisin tavoin huolehtia työntekijöidensä viihtyvyydestä niin työpaikalla kuin sen ulkopuolellakin – piirre, joka oli tuohon aikaan sangen harvinainen. Hän järjesti vuosittain juhlia työntekijöilleen ja heidän perheilleen. Nämä tilaisuudet olivat usein todellisia elämyksiä osanottajilleen. Liikkeen alkuvuosina henkilökunnalle järjestettiin kesäretkiä Lauttasaareen, jossa Julius Tallbergilla oli huvila jo kauan ennen kuin hän osti itselleen koko saaren. Kun henkilökunnan koko kasvoi, luovuttiin näistä retkistä ja tilalle tulivat henkilökuntajuhlat kaupungin ravintoloissa. Isännän ja alaisten kesken vallitsi poikkeuksellisen lämmin ja patriarkaalinen suhde. 1900-luvun alussa ei yhteiskunta pystynyt tarjoamaan kansalaisilleen juurikaan sosiaalisia etuja. Sairausvakuutuksia tai kansaneläkettä ei vielä tunnettu. Sosiaalista turvaa sai ainoastaan säästämällä itse pahojen päivien varalle. Kaikille tällainen säästäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista. Julius Tallberg, ajatellen työntekijöidensä parasta, pani liikkeessään alulle henkilökunnan eläkekassan, joka toimi aina 1990-luvulle asti.

Julius Tallberg tuki avokätisesti myös henkilökunnan liikuntaharrastuksia. JT-Urheiluseura perustettiin jo vuonna 1908.


J Treliefi

Erään aikakauden päätös

Julius Tallberg oli mies, jonka tarmo riitti monelle alalle. Omasta liikkeestään hän kasvatti suuryrityksen, jonka palveluksessa oli Juliuksen kuollessa yli sata työntekijää. Hänellä oli myös runsaasti osakkuuksia muissa kuin omissa yhtiöissään. Hän rakennutti Helsinkiin kymmenittäin kivitaloja ja oli mukana lukuisissa rakennushankkeissa eri puolilla maata. Hän toimi aktiivisesti Helsingin kunnalliselämässä ja osallistui monien aatteellisten yhdistysten toimintaan ja oli mm. perustamassa Pörssitaloa ja Pörssiklubia. Hän perusti säätiöitä ja teki useita, huomattavia yhteiskunnallisia lahjoituksia. Julius Tallberg mm. perusti Pro Helsingfors -säätiön "huolehtimaan kaupungin kaunistamisesta ja luonnon suojelemisesta". Säätiö on lahjoittanut Helsingin kaupungille mm. Felix Nylundin veistämän Kolmen Sepän patsaan.

Julius Tallberg oli naimisissa kahdesti. Hän avioitui vuonna 1880 Bertha Ågrenin kanssa, joka kuoli vuonna 1911. Kaksi vuotta myöhemmin tuolloin 54-vuotias Julius solmi uuden avioliiton Alli Ahreniuksen kanssa. Ensimmäisessä avioliitossa perheeseen syntyi peräti 9 lasta vuosina 1881-1898.

Kun Julius Tallberg kuoli toukokuun 13. päivänä 1921, hän oli hoitamassa terveyttään Saksassa, Nauheimin kylpyläkaupungissa. Hän jätti jälkeensä vaikeasti täytettävän tyhjiön. Hänen hautajaisensa pidettiin Helsingin Vanhassa Kirkossa torstaina toukokuun 26. päivänä.


G Tallberg

Aika Julius Tallbergista 1990-luvulle

Julius Tallbergin kuoltua yhtiön johtaminen jäi hänen yhdeksästä lapsestaan kahden vanhimman pojan vastuulle. Pojat olivat jo vuosia olleet isänsä apuna, vanhempi aina vuodesta 1904 ja nuorempikin vain kaksi vuotta vähemmän. Kumpikin oli saanut hyvän liikkeenjohdollisen koulutuksen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Gunnar ja Bertil Tallbergin kesken jaettiin tehtävät siten, että Gunnar hoiti toimitusjohtajan tehtäviä ja vastasi lisäksi Lauttasaaren ja muiden ns. sivutoimintojen hoidosta. Varsinaista pääliikettä eli rauta- ja rakennustarvikekauppaa johti Bertil Tallberg. Vuonna 1928 Gunnar luopui toimitusjohtajan tehtävistä heikentyneen terveytensä vuoksi ja siirsi päävastuun yhtiöstä kokonaan veljelleen.

Gunnar Tallbergin kuoltua 1931 Bertil kutsui yhtiön hallituksen jäseneksi tuomari Aarne Castrénin, jonka hallinnolliseen ja juridiseen asiantuntemukseen hän luotti varauksetta. Aarne Castrén olikin sitten yhtiön hallituksen jäsenenä aina vuoteen 1969, viimeiset kuusi vuotta hallituksen puheenjohtajana.


Citykäytävä 1944

Vaikeat sotavuodet

Kauppaneuvos Bertil Tallbergin johdolla yhtiö kamppaili tiensä läpi 1930-luvun lamavuosien, jolloin teollisuus pyöri lähes tyhjäkäynnillä ja työttömien jonot olivat pitkiä. Sosiaalihuolto oli vielä täysin lapsen kengissä ja lama merkitsi sadoille tuhansille ihmisille todellista kurjuutta. Jokainen työpaikka oli tuolloin todellinen onnenpotku. Yhtiö osui onnekkaasti pieneen markkinarakoon: Vaikka teollinen toiminta olikin heikkoa, niin maassa kuitenkin rakennettiin ja Tallberg oli tuolloin vielä melko vahvasti rakennustarvikekauppa. Niin rakennusliikkeet kuin yksityiset rakentajatkin tarvitsivat yhtä ja toista, ja se ostettiin Tallbergilta. Yhtiö selvisi itse asiassa kohtalaisen pienillä vaurioilla tuon vaikean ajan yli. Sota-aikana Tallberg oli pitkään naisten ja vanhusten hoidossa. Miltei kaikki terveet miehet kun olivat rintamalla. Oiva osoitus Tallbergin toimintatavasta on se, että kaikki työntekijät pysyivät firman kirjoissa tuon ajan. Oikein konkreettisella tavalla, sillä Tallberg maksoi armeijaan kutsutuille miehilleen puolta palkkaa koko sota-ajan. Tällainen suhdetoiminta merkitsi luonnollisesti erittäin suurta rasitusta yritykselle, mutta oli varmasti hyvin tervetullutta apua palkan vastaanottajalle ja hänen perheelleen.


A21 1944

Jos vain olisi ollut, mitä myydä

Sodan jälkeinen aika olisi ollut rakennustarvikekaupalle kulta-aikaa, ellei myytävästä tavarasta olisi ollut kaikkialla huutava pula. Kaikki rakennustarvikkeet ja -koneet olivat säännöstelyn alaisia. Tallbergille oli ennen sotia hankittu paljon saksalaisia edustuksia, mutta ne menetettiin sodan myötä miltei kokonaan. Uusia edustuksia olisi toki saatu, mutta ei edustuksista olisi ollut iloa kun ei kumminkaan ollut mitä myydä. Kun jokin tavaraerä saatiin myyntiin, se koetettiin jakaa niin tasapuolisesti kuin mahdollista eri asiakkaiden kesken. Jotenkin nuokin raskaat vuodet kestettiin ja vähitellen elämä alkoi ohjautua normaaleihin uomiinsa.

Bertil kehitti yhtiötä entistä määrätietoisemmin teknilliseen suuntaan. Rautakaupasta tuli yhä selvemmin teollisuuden tavarantoimittaja. Bertil hoiti toimitusjohtajan tehtäviä vuoteen 1949 asti ja toimi sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana aina vuoteen 1963.


E Tallberg

Toinen sukupolvenvaihdos

Bertilin vanhin poika Eric oli jo 30-luvun alkuvuosina opiskelujensa lomassa työskennellyt sukuyhtiössä. Toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin isänsä jälkeen 1949. Kauppaneuvos Eric Tallbergin aikana yhtiö laajeni jälleen Helsingin ulkopuolelle. Hangon sivuliikkeen perustamisesta päätettiin v. 1961 ja sen jälkeen uusia toimipaikkoja syntyi tiheä tahtiin. Useimmat näistä sivuliikkeistä toimivat alkuun Atlas Copco -osaston myyntikonttoreina, mutta niiden toiminta monipuolistui nopeasti. Eric Tallbergin toimitusjohtajakautena syntyivät myyntikonttorit myös Tampereelle, Kuopioon, Kokkolaan ja Turkuun. Raaka-aineosaston suurvarasto perustettiin Hyvinkäälle. Sivukonttorit perustettiin myös Raumalle ja Karhulaan. Eric Tallberg jätti toimitusjohtajan tehtävät vuoden 1975 lopussa ja toimi sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana vuoteen 1985.

Kauden tunnetuin rakennushanke on epäilemättä City-Center, kansan kielellä “Makkaratalo”. Arkkitehti Viljo Rewell tuskin arvasi pysäköintitason ulkonemaa piirtäessään, miten kuuluisiksi kynänvedot muodostuisivat. Toimisto- ja liikekiinteistö valmistui vuonna 1964 ja sen omistuksesta on sittemmin asteittain luovuttu.

Viljo Rewellin piirtämä “Makkaratalo” puhuttaa yhä 2000-luvullakin. Rakennuksen julkisivuun kaavaillaan liikkuvia valomainoksia Piccadilly Circus -tyyliin.


Kaivokatu

Neljäs sukupolvi, toiminta laajenee...

Neljättä polvea yhtiön johdossa edusti kauppatieteitten maisteri Peter Tallberg. Hän otti vastaan tehtävänsä lamakauden aikana, mutta pystyi luotsaamaan yhtiön kriisiajan yli. Hänen johdollaan yhtiö laajeni ja sitä kehitettiin entisestään. Ensimmäinen merkittävä laajennus oli Kotkan toimipisteen hankkiminen 70-luvun lopussa. 1979 yhtiö osti Kekkonen Oy:n ja Oy Soffco Ab:n osake-enemmistöt ja näistä tuli Tallbergin tytäryhtiöitä. Kiinteistöomaisuutta yhtiölle oli vuosien mittaan kertynyt huomattavia määriä, vuokratuottojen kannalta tärkeimpänä tietysti City-kortteli.


Portaikko

...ja monipuolistuu

Toiminta oli 80-luvulle tultaessa laajentunut jo varsin monelle eri toimialueelle. Oy Julius Tallberg Ab:n ja sen tytäryhtiöiden toiminta oli tästä syystä päätetty jakaa neljään divisioonaan: Atlas Copco, koneosasto sekä tytäryhtiöt Oy Soffco Ab ja Kekkonen Oy muodostivat ensimmäisen, toinen divisioona keskittyi raaka-aineisiin, kolmas koostui kuluttajatoiminnoista, rautakaupasta ja Nauticasta ja neljäs keskittyi hallintoon ja talouteen. Työntekijöitä konsernissa oli tässä vaiheessa ennätykselliset n. 700 henkilöä. Yksistään emoyhtiöllä oli vuosikymmenen vaihteessa toimipisteet 11 paikkakunnalla.

City-korttelissa toteutettiin mittavat muutostyöt 1980-luvun alussa. Tämän suurinvestoinnin aikaan osunut yleismaailmallinen teräskriisi, heikko suhdannekehitys ja devalvaatio saattoivat yhtiön tuloskunnon koetukselle. Joulun alla -82 ilmestyneessä JT-uutisista on luettavissa toimitusjohtajan turhautuminen: ”Raaka-aineiden hinnat verrattuna valmistuskustannuksiin eivät koskaan ole olleet niin alhaiset kuin tänä vuonna. Kansainvälisen terästeollisuuden vaikeudet ovat laukaisseet kriisin myös kaupan eri portaissa. Metalliteollisuuden näkymät eivät ole parhaat mahdolliset, mutta tilanne kaupan portaassa voi tuskin enää huonontua. Lievä toiveikkuus kannattavuuden paranemisesta ja terveemmästä kilpailutilanteesta lienee näin ollen perusteltavissa.” City-käytävän saneeraus ja avaaminen aiheutti kuitenkin kuluttajatoiminnoissa hetkellisen käännöksen parempaan ja toi hieman valoa vaikeuksien keskelle.


Saneeraus 1980

Kohti kriisiä

Toiminnan monimuotoisuudesta huolimatta yhtiön yleisnäkymät olivat 80-luvun alussa selvästi synkät. Rautakaupassa menestymiseen olisi tarvittu moninkertainen volyymi kilpailun kiristäessä marginaaleja. Ja vaikka osa teknisestä tukkukaupasta oli tervettä, tekivät luottotappiot tuhojaan rakentajien konkursseissa. Kuluttajatoiminnot olivat pikemminkin eräänlainen kultainen julkisivu rautakaupalle kuin itsenäisesti kannattava bisnes. Suuren yleisön tuntemassa sisustus- ja taloustarvikekaupassa, urheiluvälinekaupassa, vapaa-ajan tuotteissa tai venekaupassa ei ollut ainesta yhtiön tukijalaksi. Ongelmayhtiötä Oy Julius Tallberg Ab:sta ei kuitenkaan tullut, olihan yhtiö erittäin vakavarainen ja vuokratuotot huomattavia. Vuokratuotoilla voitiin kattaa operatiivisen toiminnan tappioita, jolloin yhtiön toimintojen radikaaleja leikkauksia saatettiin lykätä paremman tulevaisuuden toivossa.


Aleksi21 3

Taistelu Tallbergista

Vuodenvaihde 1985-1986 oli Tallberg Yhtiöille suurten muutosten aikaa: Peter Tallberg erosi toimitusjohtajan tehtävästä loppuvuodesta 1985 ja ylimääräinen yhtiökokous myönsi 7.1.1986 hänelle sekä kahdelle muulle hallituksen jäsenelle eron myös yhtiön hallituksesta. Samalla hallitukseen valittiin uutena jäsenenä pankinjohtaja Jaakko Lassila.

Kannattamaton, mutta varakas yhtiö oli alkanut kiinnostaa yrityskaappareita ennen kaikkea kiinteistöjensä takia. Yhtiön omistus oli sukupolvien saatossa hajautunut eikä suurella osalla omistajista enää ollut kiinteää yhteyttä yhtiön käytännön toimintaan. Osa laajasta suvusta oli jo vuonna 1984 luopunut omistuksestaan kaupalla, jonka rahoittamiseksi luovuttiin Kaivokatu 8:n kiinteistöstä. Niinpä osa jäljellä olevista omistajista olikin valmis luopumaan osakkeistaan, kun yhtiön huomattavasta kiinteistöomaisuudesta kiinnostuneita ostajia ilmaantui markkinoille.

SKOP:n ja rakennusyhtiö Hakan ehdittiinkin jo julkisuudessa julistaa vallanneen yhtiön. Mutta yhtiökokouksessa ei äänestetä osake- vaan äänimäärillä. Sen saivat valtaajatkin huomata. Estääkseen yhtiön luisumisen ulkopuolisiin käsiin ja pilkkomisen ryhtyi osa omistajista hallituksen puheenjohtaja Thomas Tallbergin johdolla onnistuneeseen vastaoffensiiviin, jonka seurauksena neljän sukupolven aikana hajaantunut omistus jälleen keskittyi. KOP näytteli nyt merkittävää roolia jo toisen kerran Tallbergin historiassa. Yli 70 vuotta aiemmin, kieleltään liike-elämän “ruotsalaisleiriin” kuuluva Julius Tallberg ei saanut pankeista kipeästi tarvitsemaansa luottoa, vaikka tarjosi vakuudeksi merkittävää osaa nykyistä Helsinkiä. Hän kun oli sijoittanut kaikki varansa Lauttasaaren ostoon. J. K. Paasikiven johtamasta Kansallis Osake Pankista 700.000 markan laina kuitenkin järjestyi. Tästä alkoi kestävä liikesuhde ja lojaalisuus, jota pankki pääjohtaja Jaakko Lassilan johdolla osoitti vielä seitsemän vuosikymmentä myöhemmin luotottamalla omistusjärjestelyjä joilla torjuttiin yhtiön määräysvallan luisuminen SKOP:lle ja sitä seuraava nopea alasajo.


Aleksi21 2

Saneeraus

Talousjohtaja Sven Olof Granberg toimi lyhyen siirtymäkauden v.t. toimitusjohtajana, kunnes yhtiön johtoon kutsuttiin 1. toukokuuta 1986 alkaen tekniikan lisensiaatti Heikki Aurasmaa. Toimitusjohtaja nimitettiin nyt ensimmäistä kertaa yhtiön historiassa suvun ulkopuolelta. Samoihin aikoihin päätettiin keskittää yrityksen toiminta sen päätoimialoille. Vuoden 1986 toimintakertomuksessa todetaan: “Organisaation muotoa täsmennettiin 1.9.1986 tavoitteena keskittyä yrityksen päätoimialoille, rakentamisen ja teollisuuden materiaali-, työkalu- ja konetoimittajana.” Ja edelleen: “Käynnissä olevan strategiasuunnittelun periaatteena on keskittyminen rakentamisen kokonaistoimituksiin ja siihen läheisesti liittyviin aloihin, kuten tekniseen tukkukauppaan ja agentuuritoimintaan. Kiinteistötoiminta on oleellinen osa Oy Julius Tallberg Ab:n pitkän aikavälin toimintaa.”

Kaikista muista toiminnoista päätettiin luopua, mutta vielä -90 luvulle tultaessa rönsyjen karsiminen oli edelleen pahasti kesken. Linjauksia ei kaikilta osin heti toteutettu ja esim. venekauppaa jopa kasvatettiin vielä 80-luvun lopussa. Aikaa muutokseen kului senkin takia, että omistajan tahto oli luopua kannattamattomista toiminnoista irtisanomisia välttäen. Olihan kyse n. 300 ihmisen työpaikoista aikana, jolloin maahan oltiin juuri synnyttämässä massatyöttömyyttä järjettömällä talouspolitiikalla.


A21 City Käytävä

1990-luku

1990-luvun alun talouslama devalvaatioineen ja huikeine korkotasoineen jatkoi yhtiön piinaa aina vuosikymmenen puoliväliin asti. Yhtiöön jätettiin ne toimialat, jotka parhaiten osattiin ja joiden kannattavuuteen voitiin perustellusti uskoa pitkälläkin tähtäimellä. Toimitusjohtajana vuosina 1990-95 toiminut Risto Tuuri tekikin merkittävän työn yhtiön toiminnan ja rakenteen tervehdyttäjänä. Ennen häntä oli Henrik Lindblom toiminut lyhyen aikaa yhtiön vetäjänä. 90-luvun alkupuolella toteutettiin mm. venekaupan hallittu alasajo ja käynnistettiin rakennuskonekaupan toimialajärjestely, jossa yhdistettiin mm. Hytecin, Starckjohannin ja Tallbergin rakennuskonetoiminnot. Kannattavaksi osoittautuneen operaation seurauksena syntyi pörssilistattu Ramirent Oyj, josta Oy Julius Tallberg Ab omistaa noin 20%. Jo laman aikana tehtiin konsernissa myös investointipäätös uudesta korkeatasoisesta asuntorakennuskohteesta Lauttasaareen, joka valmistui 90-luvun loppupuolella.


A21 2006

Toiminta itsenäisiin tytäryhtiöihin

Toimintaa on vuodesta 1989 lähtien harjoitettu itsenäisissä tytäryhtiöissä, jotka muodostavat yhdessä emoyhtiön kanssa Tallberg-konsernin. Emoyhtiö huolehtii tytäryhtiöiden rahoituksesta ja osallistuu aktiivisesti niiden kehittämiseen. Emoyhtiön omistuksessa on edelleen merkittävä kiinteistöomaisuus, mm. Aleksanterinkatu 21 sisältäen osan City-käytävästä, teollisuuskiinteistöjä ja varastoja. Yhtiöllä on myös muuta sijoitusomaisuutta, mm. enemmistöosuus pörssinoteeratusta kiinteistösijoitusyhtiö Julius Tallberg-Kiinteistöt Oyj:stä ja merkittävä osuus rakennuskonevuokraamo Ramirent Oyj:stä. Sijoitussalkkuun kuuluu myös esim. 6. suurin omistusosuus Fiskars Oyj:ssä sekä muuta hajautettua sijoitusomaisuutta.


Aleksi 21 Citykaytava

Uuteen nousuun

Vuonna 1995 Oy Julius Tallberg Ab:n toimitusjohtajaksi kutsuttiin kauppatieteen maisteri Martin Tallberg. Näin ympyrä jälleen sulkeutui ja kymmenen vuoden tauon jälkeen yhtiön toimitusjohtajuus palasi sukuun. Vaikeiden vuosien jälkeen rakennetta on edelleen selkiytetty ja toiminnoista, joilla ei voida saavuttaa riittävää markkinaosuutta ja kannattavuutta on luovuttu. Vastaavasti on kehityskelpoisia toimialoja vahvistettu. Ostamalla Roboma Oy ja yhdistämällä se Tallberg Maalauslaitteet Oy:öön syntyi pintakäsittely- ja maalausteknologia-alan johtava yritys Tallberg Roboma, jonka vuosiliikevaihto oli jo noussut yli 30 Mmk (runsas 5 M€) tasolle.


Tallberg Yhtiöt

Tallberg Yhtiöt

Tallberg-konserni on palvellut 130 vuoden ajan kotimaisen teollisuuden ja kaupan alan yrityksiä. Tänä päivänä konsernin toiminta ja omistukset ovat keskittyneet kiinteistösijoittamiseen, tekniseen kauppaan sekä pitkäaikaisiin osakesijoituksiin.

Oy Julius Tallberg Ab on konsernin emoyhtiö ja huolehtii tytäryhtiöidensä rahoituksesta ja osallistuu niiden kehittämiseen. Yhtiö hallinnoi kiinteistöjään ja pitkäaikaisia osakesijoituksia.

Julius Tallberg-Kiinteistöt Oyj on kiinteistösijoitusyhtiö, joka on erikoistunut kaupallisteollisiin sijoituskohteisiin ja niiden kehittämiseen.

Ekomans Oy harjoittaa teknistä projektikauppaa. Yhtiö toimittaa teollisuudelle ja kunnille pölynpoisto- ja keskussiivousjärjestelmiä sekä ilmansuojelujärjestelmiä.


3seppaa

Julius Tallbergin henki elää

Julius Tallbergin elämäntyön näkyvin symboli on Aleksanterinkatu 21:n kiinteistö ja City-käytävä Helsingissä. Mutta hänen elämäntyöstään on jäänyt jäljelle muutakin kiitos kaikkien Oy Julius Tallberg Ab:ssa ja konsernissa 130 vuoden aikana työskennelleiden. Harvan yhtiön nimeen liittyy yhtä vahvasti mielikuva luotettavuudesta ja korkeasta laadusta. Näitä arvoja on maltettu vaalia niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Julius Tallbergin ajasta kulkee suuri kehityskaari myös yhtiöiden tämän päivän toimintaan; kiinteistöliiketoimintaan, tekniseen kauppaan ja sijoitustoimintaan. Julius Tallbergia kiehtoi kiinteistösijoittaminen, olihan hän mm. luomassa pohjaa alan rahoitustoiminnalle. Omien yritystensä lisäksi hänellä oli runsaasti osakkuuksia muissakin yhtiöissä. Niinpä voitaneen kohtuudella sanoa, että hänen henkensä elää yhä tänäänkin Oy Julius Tallberg Ab:ssa